Aamulla lähdimme Havannan vanhaan siirtomaatyyliseen keskustaan, La Habana Viejaan, joka on yksi UNESCO:n maailmanperintöluettelon kohteista. Keskusta on ikään kuin kahdessa osassa. Päänähtävyyksien alue on restaroitu ja näyttäytyy turisteille hyväkuntoisena.
Ihmillisen kehityksen asteikolla Kuuba on korkealla, sijalla 51. Muita ongelmia kyllä löytyy. Korruptioasteikolla, jossa 10 on ihannetilanne, Kuuban pisteet ovat 4.3. Kuuban media on todella tiukan valtion kontrollin alaisena. Perustuslaki kieltää yksityiset radio- ja televisioasemat, ja ulkomaisten uutispalveluiden on palkattava paikallista henkilökuntaa valtion välitystoimiston kautta. Vain alle kaksi prosenttia väestöstä käyttää internetiä! Tiukka kontrolli näkyy myös vanhassa keskustassa, missä kauppoja tai mainoksia ei näy missään.
Toinen osa keskustaa on paikallisten käytössä. Ränsistyneimmillä kaduilla lapset pelaavat jalkapalloa, vanhukset viettävät päivää istuen oviaukossa ja riksat etsivät kyytiläisiä (ne eivät muuten saa kyyditä turisteja tai saavat sakot!). Kuubassa asuntojen myyminen on kiellettyä, vaihtaa kyllä saa. Tästä syystä Havannassa on huutava asuntopula, mutta uusia taloja on rakenteilla.
Löysimme pienet markkinat, joista ostimme hieman tuliaisia kotiin. Suurin osa kojuista myi ruokaa, mutta löysimme jotain kivaakin. Sikarit ja rommi ovat suosittuja tuliaisia, mutta päädyimme ostamaan hieman käsitöitä.
Illemmalla hämärässä huomasimme erään hieman huonommassa kunnossa olevan rakennuksen oven yläpuolella valkoisen nauhan. Jäimme miettimään mitä kyseinen merkki tarkoittaa, kun ohitsemme sisään meni mies, joka kysyi espanjaksi (Kuuban virallinen kieli) olimmeko tulossa vai emme. Vilkasimme toisiamme ja päätimme mennä sisään. Astuimme hämärään eteisaulaan, josta lähti portaat ylös ja alas. Seurasimme miehen jalanjäljissä portaat alas ja saavuimme vanhalle puiselle ovelle, jonka yläpuolella oli sama valkoinen nauha. Sisältä kuului innokasta keskustelua ja lautasten kilinää. Miehen avatessa narisevaa ovea, keskustelu loppui kuin seinään. Kun sisällä oleva väki tunnisti miehen tutuksi ja olettivat meidät hänen seuralaisikseen, alkoi meteli uudestaan. Huomasimme tulleemme pieneen tiiliseinäiseen viileähköön ja hämärään kellariin, joka oli aivan täynnä ihmisiä. He istuivat puisilla tuoleilla, aterioivat ja keskustelivat kiivaasti. Aivan kuin menossa olisi ollut kokous. Puheenjohtajana toimi selvästi eräs nuori mies, joka käytti paljon elekieltä ja jakeli muille puheenvuoroja. Uskalsimme kysyä ruokapadan vieressä istuvalta naiselta englanniksi, mitä oli meneillään. Nainen ei suostunut kertomaan, ennenkuin todistimme olevamme Suomesta, vain matkalla täällä ja tulleemme sisään pelkästä mielenkiinnosta. Nainen kertoi ihmisten pitävän salaista kokousta illallisen äärellä. He olivat Kuuban kommunistista puoluejärjestelmää ja ennen kaikkea sen tiukkaa kontrollia vastaan. Kuuba on tällä hetkellä ainoa maa maailmassa Kiinan ja sen naapurivaltioiden lisäksi, jossa valtaa pitää yksi puolue. Nainen kertoi tämän kokouksen olevan ideoiden kokoamista varten, sillä tämä joukko on päättänyt perustamaa oman salaisen lehtensä, jolla he voisivat herättää yhä enemmän ihmisiä taistelemaan heidän kanssaan. Hän tarjosi meille lautaselliset ruokaa. Se oli tyypillistä Kuubalaista arkiruokaa, riisiä mustapapukastikkeen kera.
Yhtäkkiä ovi aukesi ja sisään ryntäsi kolme poliisia! Väkijoukko hätääntyi välittömästi ja pyrki ulos, mutta poliisit tukkivat tien. Joku oli ilmeisesti ilmoittanut kokouksesta poliiseille ja tottakai he tulivat pidättämään porukkaa, koska Kuuban valtio haluaa pitää toisinajattelijat kurissa. Kuubassa ei ole heille sijaa. Amnestyn mukaan tälläistä tapahtuu Kuubassa päivittäin. Sananvapautta harjoittavia pidätetään, kuulustellaan ja uhkaillaan,
heitä erotetaan töistään ja heille langetetaan kotiaresteja,
kotietsintöjä sekä he joutuvat uhkailun ja fyysisten aggressioiden
kohteiksi. Uhreja pidetään vangittuina ilman oikeudenkäyntiä tai
järjestetään epäoikeudenmukaisia oikeudenkäyntiä, ja vainoa myös
laajennetaan uhrien perheisiin. Tälläkin kertaa eräs poliisi otti mukaansa puheenjohtajan ja muutaman häntä voimakkaasti tukeneen ja vei heidät väkivaltaisesti ulos kellarista. Muut poliisit käskivät kaikki välittömästi ulos. Emme tienneet mitä heille tehtiin, sillä pääsimme jotenkin tilanteesta pakoon ja lähdimme heti hotellille. Säikähdimme tilanteesta paljon ja se jäimme miettimään miten onnekkaita olemme, kun olemme syntyneet Suomeen.
Uni ei tahtonut tulla. Aamulla saimme kuulla matkalla lentokentälle tilanteesta taksikuskilta. Kaikille oli annettu runsaat sakot ja sanalliset uhkailut. Osa oli saanut myös fyysistä väkivaltaa. Lentokoneesta alas katsottuamme mietimme, miten niin kaunis saari voi pitää sisällään jotain niin väärää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti