Rooman ruokakulttuuri ja historia

Monarchin lento Lontoon Lutonin lentokentältä kohti Rooman Fiumicinoa (toiselta nimetään Leonardo Da Vincin kansainvälinen lentokenttä) lähti torstaina kello 15 ja laskeutui perille 18.35 paikallista aikaa, eli tunnin Lontoota edessä, mutta tunnin Suomea jäljessä. Lento oli halvin mitä löysimme, 94,99 puntaa. Koneesta sateiseen Fiumicon lentokentälle ulos astuttuamme harmiksemme huomasimme, että olimme valinneet juuri sateiset päivät Ikuisessa kaupungissa vierailuun, sillä myös seuraavaksi päiväksi oli luvattu sadetta. Syyskuu tosin tilastojen mukaan myös on Rooman sateisin kuukausi. Fiumicinon lentokentältä pääsimme 35 minuutissa junalla Rooman keskustaan.

Kello oli jo sen verran, että päätimme käyttää illan roomalaisen ruokakulttuurin tutkimiseen, ruoka kun on kaikki kaikessa italialaisille, ja suunnata syömään. Sääkin antoi sille hyvät mahdollisuudet. Kello oli jo lähes 20 ja oli italialaisten normaali aika syödä illallista. Matalan budjetin omistavien, kuten meidän, kannattaa Roomassa illalla 18-21 aikaan etsiskellä Aperitivo-noutopöytiä. 5-7€ drinkin ostaneena voi vapaasti hakea noutopöydästä erilaisia kylmiä ja kuumia ruokia, jotka vaihtelevat paikasta ja illasta riippuen. Koska ravintolassa oli noutopöytä, ei 5-10% palvelutippiä tarvinnut jättää.

Tämän ravintolan noutopöydästä löytyi myös muutamia nimen omaan Roomalle tyypillisä ruokia sekä muita italialaisia ruokia:

Carciofi alla romana – Artisokkaa roomalaisittain

Fiori di Zucca fritti – Kesäkurpitsan kukkaa upporasvassa paistettuna. Kyllä, kukkasia upporasvassa paistettuina.

Insalate caprese - Tuoretta mozzarellaa kypsien tomaattien ja tuoreen basilikan kanssa.

Prosciutto e melone - Kinkkua ja melonia.

Vatsat täysinä päätimme lähteä hotellillemme valmistautumaan seuraavaan päivään. 2 yötä hotellissa nimeltään Il Castelletto maksoi meiltä 93 €. Aamiainen ja ilmainen wifi kuuluu hintaan. Huoneessa oli myös televisio. 

Seuraava aamu:

Aamiainen ei normaalisti ole italialaisessa kulttuurissa tärkeää, mutta me nautimme hotellilla normaalin aamupalan. Säätiedotuksesta huolimatta sää olikin selkeä ja lämmin! Lähdimme heti liikkeelle kuuluisille nähtävyyksille välttääksemme suurimmat turistiruuhkat. Matkustaminen paikallisilla on halpaa Roomassa, lippu maksaa vain euron. Silti väkilukuun suhteutettuna Italiassa on enemmän autoja kuin missään muussa EU:n jäsenvaltiossa lukuunottamatta Luxemburgia. Kävimme ennen lähtöä pienessä kaupassa ostamassa juotavaa valmiiksi, ennen siestaa, jota viettää jopa neljäsosa Italian väestöstä. Se osa italialaisista elättää itse itsensä pienyrittäjyydellä. Työttömyys on Italiassa huipussaan, 10% ja 15-24 vuotiasta jopa 35 % on työttömiä! Mutta siis. Siesta sulkee kaupat Italiassa puolilta päivin muutamaksi tunniksi. 1,5 l limu maksoi vain 1,30€.

Vanha italialainen sanonta kuuluu: Dolce fare niente, joka suomennettuna tarkoittaa: Makeaa on olla tekemättä mitään.  Siesta sulkee kaupat Italiassa puolilta päivin muutamaksi tunniksi. 1,5 l limu maksoi vain 1,30€.

Lähdimme kohti Rooman historiallista osaa ja seitsemää kukkulaa. Kaduilla kävellessä sai olla todella tarkkana, sillä Italiassa liikennekäyttäytyminen on täysin toista kuin Suomessa. Nopeudet ovat kovia, turvavälit olemattomia eikä kuljettajan ratkaisuista koskaan voi olla täysin varma. Kun vielä autoja on paljon ja liikennesääntöjen noudattaminen on heikkoa, on ihme ettei jääty auton alle ja se olikin muuten monta kertaa lähellä, kun kuljettaja yhtäkkiä päätti, että lähteekin ajamaan.

Me päästiin kuitenkin ehjin nahjoin perille. Pääsy Colosseumiin, Palanitus-kukkulalle ja Forum Romanumiin maksoi yhteensä 12 euroa.

80 vuotta ajanlaskun jälkeen valmistunut - ei enää niin hienossa kunnossa oleva - Colosseum.

Palatinus-kukkula on tärkein Rooman kukkuloista, sillä legendan mukaan naarassusi imetti siellä Romulusta ja Remusta, jotka myöhemmin perustivat Rooman kaupungin. 

Forum Romanum on alue, jonka ympärille muinainen Rooma kehittyi. . 

Puolen päivän aikoihin päätimme italialaisten tapaan pitää lounastauon. Italialaisille ruokailu on niin tärkeää, että lounaat venyvät tuntien mittaiseksi. Me mentiin oikeaan italialaiseen pizzeriaan syömään pizzaa. Oikea italialainen pizza ei saa olla kolmea millimetriä paksumpi. Sitä pitää paistaa todella kuumassa tammella lämmitetyssä uunissa, 485 asteessa 60-90 sekuntia. Tämä oikea Pizza Napoletana on saanut EU:n tuotesuojan. Otimme Pizza Margheritat (6€, pizzerioissa ei tavallisesti ole palvelurahaa) jotka on nimetty Italian kuningattaren mukaan. 

Jälkiruoaksi ostimme kadun varresta käsintehdyt italialaiset jäätelöt, gelatot. Makuvaihtoehtoja oli niin monta, että olisi tehnyt mieli maistaa kaikkia!

Menimme niin monen muun turistin tapaan istuskelemaan ja syömään jäätelömme Espanjalaisille portaille, jotka ovat peräisin 1700-luvun alkupuolelta ja ovat edelleen Euroopan pisimmät ja leveimmät portaat. 

Siesta alkoi olla ohitse ja halasimme päästä ostelemaan matkamuistoja. Italiassa on vaikea löytää suuria täyden palvelun tavarataloja ja paikallinen tapa onkin hankkia eri asiat niille omistautuneista erikoisliikkeistä, joiden löytäminen vie aikaa. Erikoisliikkeiden määrä kuitenkin heijastuu työn laatuun. Pienissä erikoisliikkeissa palvelutasokin on tosin usein huomattavan hyvä. Käsityötä ja erikoisosaamista vaativien pienpalveluiden kuten räätälien, puuseppien ja pesuloiden hinta-laatusuhde on usein erinomainen. Italialaiset tekevät ruokaostoksensakin edelleen usein paikallisessa kivijalkakaupassa. Olimme nyt Piazza di Spagna-aukiolla, ja sen laidalta ja liepeiltä löytyy huomattava määrä kaupungin hienoimpia putiikkeja.

Nina tuki mukavia pienyrittäjiä ostamalla muutamia koruja. Kaikki eivät puhuneet englantia montaakaan sanaa, mutta elekielelläkin pärjättiin.

Seuraavaksi suuntasimme Rooman ulkopuolelle katakombeihin. Vierailimme suurimmassa katakombissa San Callistossa ja kiertelimme siellä englanninkielisen oppaan kanssa. Ihan hyvin siitä puheesta sai selvää, vaikka jossain vaiheessa haittasikin sen italialainen korostus... Opas selitti, että katakombit ovat maanalaisia hautausmaita, jotka ovat peräisin kristinuskon ensimmäisiltä vuosisadoilta. Rooman katakombit ovat kuuluisimpia. Vanhimmat niistä ovat peräisin 100-luvulta jaa. Katakombissa on useimmiten pääkäytävä, josta erkanee suorassa kulmassa sivukäytäviä, jotka taas on myöhemmin liitetty toisiinsa pääkäytävän suuntaisilla tunneleilla. Koska tilaa oli yleensä niukasti, käytäväkerroksia saattoi olla viisikin päällekkäin Siellä täällä katakombien pimeissä sokkeloissa on suurehkoja hautakammioita (cibicula), joihin on haudattu monta polvea saman suvun jäseniä. Uskonnolliset piirtokirjoitukset, kalan ja ankkurin kaltaiset kristilliset symbolit ja herkin vedoin maalatut kuvat Aadamista ja Eevasta, Lasaruksen henkiin herättämisestä ja muista Raamatun tapahtumista luovat seinille lämpöä ja väriä. Ne osoittavat, että haudat olivat uskonnollisesti tärkeitä paikkoja ja niitä hoidettiin huolellisesti. 

Lähdimme takaisin Roomaan ja pian löysimme itsemme aivan toisesta valtiosta, Vatikaanista. Harvoin sitä toiseen maahan pääsee kävelemällä muutaman kilometrin. Tuossa pienessä kaupungissa asuu vain hieman yli 800 ihmistä, joilla 400 on Vatikaanin kansalaisuus. Vatikaanilla ei ole poliittista tai sosiaalista valtaa. Infrastruktuuriltaan ja taloudeltaan se on täysin sidoksissa naapuriinsa Italiaan. 

Illallisen jälkeen kävimme vielä heittämässä lantit Trevin suihkulähteeseen. 

Trevin suihkulähteeseen liittyy uskomus: jos Roomassa vieraileva heittää kolikon suihkulähteeseen, hän palaa kaupunkiin takaisin. Kuka tietää.