Teetä Tokiossa (ja sijoituksia...)

Aamulla pakkasimme kamat Sydneyssä ja kiiruhdimme lentokentälle, että ehtisimme koneeseemme, joka lähtisi 9.15 Tokioon. Matka maksoi 765,36€. Hotelliksi valitsimme City N.U.T.S:in, maksoi 108€ ja taas valitsimme sen takia, että siellä oli ilmainen WiFi...

Ensimmäiseksi joimme huoneessa teetä, jonka henkilökunta toi meille. He ovat tosi ystävällisiä ja kohteliaita, kumartelevat kyllä vähän väliä, jota hieman ihmettelimmekin. Katsoimme piakkoin netistä kumartelun merkityksen. http://www.nippelitieto.com/kumartelun-merkityksia-japanissa ja meille he siis kumarsivat n. 30 astetta, joka merkitsee kunnioitusta.

Koska meidän piti sijoittaa rahaa jossakin matkamme aikana, päätimme säästää sijoitusrahat tänne, koska Japanissa on erittäin hyvä ja vahva talous. Joten suuntasimmekin pörssiin.
Tokyo Shoken Torihikisko, lyhyemmin TSE, on yksi maailman suurimpia pörssejä ja sen markkina-arvo on yli 3 biljoonaa euroa.

Yritimme parhaamme ja saimme sijoitetuksi Sony Corporationiin 100 000€ (hahah, matkustimme ja yövyimme halvalla ja tuhlaamme sitten jostain ihmeestä saadut 100 000 osakkeisiin, wtf..) eli jeneissä 10 169 999 (ohoh...)
Pörssissä tuli tuhlattua lähes koko loppupäivä.. :(

Illalliseksi nautimme sushia

Oli muuten hienosti tarjoiltu. No ei mikään ihmekään, ollaanhan me Japanissa, jossa kaikki ovat kohteliaita ja pitävät huolta siitä, että ruoka tarjoillaan elegantisti. Aterian hinta oli 35,95€ eli jeneissä 3 656. Vatsa täynnä maksoimme ruuan ja menimme nukkumaan. Seuraavana päivänä kierreltäisiin kaupungilla.

Heräsin hieman aikaisemmin kuin Maria (mikä on sinänsä pieni ihme, koska en todellakaan ole sitä aamuvirkuinta tyyppiä. Se joka herättää minut, saa vihat päälleen..). Koska oli tylsää, päätin mennä parvekkeelle ja napata tämmöisen kuvan Tokion pilvenpiirtäjistä ja Fuji-vuoresta, joka siintää taustalla.
Fuji sijaitsee n. 97 kilometriä Tokiosta lounaaseen ja se on japanilaisten pyhä vuori, he tekevät sinne matkan ainakin kerran elämässään. Japanilainen sanonta kuuluukin: "Hän, joka ei kiipeä Fuji-vuorelle vähintään kerran on tyhmä. Hän, joka kiipeää Fuji-vuorelle useammin kuin kerran, on vielä tyhmempi.". Emme päättäneet kumminkaan kokeilla onneamme ja kiivetä Fujille, joten päätimme harrastaa hieman erilaista liikuntaa.. eli mennä shoppailemaan Shibuyalle.

Älkää kysykö mitä ostimme, emme tiedä sitä itsekään... ostimme joka tapauksessa liikaa. Päivä meni liian nopeasti ja minä söin ainakin liikaa sushia.. mutta se on niin herkullista!

 
















Tokiota illalla ja yöllä... nyt on parasta mennä nukkumaan, sillä 12.05 lähtee koneemme kohti Helsinkiä! Ikävä kyllä joudumme yöpymään Moskovassa, mutta ei kai se haittaa... ainakaan kovin paljoa, olemmehan me olleet jo kauan poissa kotoa.. ovatkohan vanhemmat kaivanneet meitä.. lennon hinta oli 749,07€.

Moskovan kentällä... nyt nukutaankin täällä yö XD

Meidän koneemme <3 kohta kotona, sää on ainakin kaunis, ihanaa <3 :D

Ohoh, pikkasen ruuhkaa lähtöselvityksessä noillakin.. ihan sama, me ollaan Marian kanssa kotona <3
Oli hauska matka, tuli vähän liikaakin osteltua XD

Surffailua Bondi Beachilla

Havannasta lähdettiin ja 22 tuntia ja kahta välipysähdystä myöhemmin olimmekin jo Sydneyssä,  Australiassa. Ja maksoi vain 272,25 €/henkilö e Dreamsissa, kun taas Supersaversissa maksoi sellaiset 4000 halvimmillaan... juuh, ei kiitos..

Päästäksemme hotelliimme otimme taksin ja ajelimme sitten sinne. Tässä kuvassa ohitamme Bondi Beachin, joka on yksi kuuluisempia Australian rantoja, josta on tehty TV-ohjelmakin. Se on myös suosittu surffauspaikka.

Hotellimme oli The Maisonette, joka maksoi kahdelta henkilöltä 2 yöllä, wifillä ja aamiaisella varustettuna 198 €. Hotellista oli 15 minuutin kävelymatka Sydneyn keskustaan. Luotimme taas Trivagoon, siis. Harbor Bridge ja Sydneyn oopperatalo olivat 10 minuutin kävelymatkan päässä.

Koska meillä oli tylsää, emmekä osanneet päättää heti nähtävyyteen menemme, päätimme lähteä surffaamaan jo aiemmin mainitulle Bondi Beachille!

Koska kumpikaan meistä ei osannut surffata, 2-3 epäonnistuneen yrityksen jälkeen istuuduimme suosiolla lämpimälle hiekalle katselemaan ja nauramaan muille surffaajille, jotka kaatuivat ja putosivat kylmähköön veteen. Aika hassua, että hiekka oli lämmintä, mutta vesi ei... jännä juttu...

Kuvassa on Bondi Beachin hengenpelastajia, jotka joutuvat pelastamaan jopa yli 100 ihmishenkeä päivässä.. Kysyin tuolta alemman kuvan taempana olevalta tyypiltä, joka ei katso kameraan...

Illalla päätimme mennä jokiajelulle, katsastamaan Sydneytä joelta päin.

Yllä olevassa kuvassa Sydneyn oopperatalo, jota on mm. yritetty listata nykyaikaisen maailman seitsemän ihmeiden joukkoon, alapuolella Harbour Bridge. Risteilyn lopulla tuli hieman kylmä, mutta onneksi meillä oli takit, koska tiesimme, että Sydneyssä tulee aina illan tullen kylmä. Sinä iltana tuuli siis Tasmanianmereltä päin ja kaikkihan tietävät, että kun mereltä päin tuulee, on aina kylmempää. Jokiajelulta päästessämme menimmekin suoraan nukkumaan.

Aamulla herättyämme menimme Hyde Parkiin ja siellä sijaitsevaan museoon, tutustumaan hieman Australian historiaan.

Kuvia Hyde Parkista.. ja seuraavaksi Australian kansallismuseoon

























Australian kansallismuseon kahvila..

Austaliassa ei ollut oikein muita tapahtumia, kuin Pinkin keikka, joten menimme sinne. Jouduimme maksamaan 69€ eli yhteensä 87,37 Australian dollareissa.

Pink lauloi viimeisimmän levynsä biisit, sekä pari muutakin esimerkiksi Raise Your Glass, Who Knew, So What, Fuckin' Perfect, Stupid Girls ja Please Don't Leave Me. Kello olikin jo aika paljon, kun suuntasimme nokan kotia... ei kun siis hotelliamme kohti. Aamulla lähdetäänkin Tokioon!!

Sosialistinen Kuuba

Kuubaan meni Los Angelesista ei ollutkaan mikään muutaman tunnin juttu. Otettiin ainut saatavilla oleva lento 359€ Aeromexicolla ja se oli halvin! Se teki välilaskun Mexico Cityyn, jossa sitten saimmekin odotella peräti yhdeksän tuntia seuraavan koneen lähtöä, jonka lentoyhtiö olikin eri, Cubana de Aviacuon. Itse lennot kestivät molemmat n. 3 tuntia, mutta välilasku vei aikaa. 15 tunnin päästä lähdöstä, saavuimme Havannan lentokentälle puolilta öin seuraavan päivän puolella. Vaikka oli yö, lämpötila oli 20 asteen tuntumassa. Lähdimme kohti hotelliamme nimeltään El Bosque, joka maksoi vain 40€ yöltä aamiaisen kera. Huone oli mukavan iso.

Aamulla lähdimme Havannan vanhaan siirtomaatyyliseen keskustaan, La Habana Viejaan, joka on yksi UNESCO:n maailmanperintöluettelon kohteista. Keskusta on ikään kuin kahdessa osassa. Päänähtävyyksien alue on restaroitu ja näyttäytyy turisteille hyväkuntoisena.

Ihmillisen kehityksen asteikolla Kuuba on korkealla, sijalla 51. Muita ongelmia kyllä löytyy. Korruptioasteikolla, jossa 10 on ihannetilanne, Kuuban pisteet ovat 4.3. Kuuban media on todella tiukan valtion kontrollin alaisena. Perustuslaki kieltää yksityiset radio- ja televisioasemat, ja ulkomaisten uutispalveluiden on palkattava paikallista henkilökuntaa valtion välitystoimiston kautta. Vain alle kaksi prosenttia väestöstä käyttää internetiä! Tiukka kontrolli näkyy myös vanhassa keskustassa, missä kauppoja tai mainoksia ei näy missään. 

Toinen osa keskustaa on paikallisten käytössä. Ränsistyneimmillä kaduilla lapset pelaavat jalkapalloa, vanhukset viettävät päivää istuen oviaukossa ja riksat etsivät kyytiläisiä (ne eivät muuten saa kyyditä turisteja tai saavat sakot!). Kuubassa asuntojen myyminen on kiellettyä, vaihtaa kyllä saa. Tästä syystä Havannassa on huutava asuntopula, mutta uusia taloja on rakenteilla.

Löysimme pienet markkinat, joista ostimme hieman tuliaisia kotiin. Suurin osa kojuista myi ruokaa, mutta löysimme jotain kivaakin. Sikarit ja rommi ovat suosittuja tuliaisia, mutta päädyimme ostamaan hieman käsitöitä.

Illemmalla hämärässä huomasimme erään hieman huonommassa kunnossa olevan rakennuksen oven yläpuolella valkoisen nauhan. Jäimme miettimään mitä kyseinen merkki tarkoittaa, kun ohitsemme sisään meni mies, joka kysyi espanjaksi (Kuuban virallinen kieli) olimmeko tulossa vai emme. Vilkasimme toisiamme ja päätimme mennä sisään. Astuimme hämärään eteisaulaan, josta lähti portaat ylös ja alas. Seurasimme miehen jalanjäljissä portaat alas ja saavuimme vanhalle puiselle ovelle, jonka yläpuolella oli sama valkoinen nauha. Sisältä kuului innokasta keskustelua ja lautasten kilinää. Miehen avatessa narisevaa ovea, keskustelu loppui kuin seinään. Kun sisällä oleva väki tunnisti miehen tutuksi ja olettivat meidät hänen seuralaisikseen, alkoi meteli uudestaan. Huomasimme tulleemme pieneen tiiliseinäiseen viileähköön ja hämärään kellariin, joka oli aivan täynnä ihmisiä. He istuivat puisilla tuoleilla, aterioivat ja keskustelivat kiivaasti. Aivan kuin menossa olisi ollut kokous. Puheenjohtajana toimi selvästi eräs nuori mies, joka käytti paljon elekieltä ja jakeli muille puheenvuoroja. Uskalsimme kysyä ruokapadan vieressä istuvalta naiselta englanniksi, mitä oli meneillään. Nainen ei suostunut kertomaan, ennenkuin todistimme olevamme Suomesta, vain matkalla täällä ja tulleemme sisään pelkästä mielenkiinnosta. Nainen kertoi ihmisten pitävän salaista kokousta illallisen äärellä. He olivat Kuuban kommunistista puoluejärjestelmää ja ennen kaikkea sen tiukkaa kontrollia vastaan. Kuuba on tällä hetkellä ainoa maa maailmassa Kiinan ja sen naapurivaltioiden lisäksi, jossa valtaa pitää yksi puolue. Nainen kertoi tämän kokouksen olevan ideoiden kokoamista varten, sillä tämä joukko on päättänyt perustamaa oman salaisen lehtensä, jolla he voisivat herättää yhä enemmän ihmisiä taistelemaan heidän kanssaan. Hän tarjosi meille lautaselliset ruokaa. Se oli tyypillistä Kuubalaista arkiruokaa, riisiä mustapapukastikkeen kera.

Yhtäkkiä ovi aukesi ja sisään ryntäsi kolme poliisia! Väkijoukko hätääntyi välittömästi ja pyrki ulos, mutta poliisit tukkivat tien. Joku oli ilmeisesti ilmoittanut kokouksesta poliiseille ja tottakai he tulivat pidättämään porukkaa, koska Kuuban valtio haluaa pitää toisinajattelijat kurissa. Kuubassa ei ole heille sijaa. Amnestyn mukaan tälläistä tapahtuu Kuubassa päivittäin. Sananvapautta harjoittavia pidätetään, kuulustellaan ja uhkaillaan, heitä erotetaan töistään ja heille langetetaan kotiaresteja, kotietsintöjä sekä he joutuvat uhkailun ja fyysisten aggressioiden kohteiksi. Uhreja pidetään vangittuina ilman oikeudenkäyntiä tai järjestetään epäoikeudenmukaisia oikeudenkäyntiä, ja vainoa myös laajennetaan uhrien perheisiin. Tälläkin kertaa eräs poliisi otti mukaansa puheenjohtajan ja muutaman häntä voimakkaasti tukeneen ja vei heidät väkivaltaisesti ulos kellarista. Muut poliisit käskivät kaikki välittömästi ulos. Emme tienneet mitä heille tehtiin, sillä pääsimme jotenkin tilanteesta pakoon ja lähdimme heti hotellille. Säikähdimme tilanteesta paljon ja se jäimme miettimään miten onnekkaita olemme, kun olemme syntyneet Suomeen. 

Uni ei tahtonut tulla. Aamulla saimme kuulla matkalla lentokentälle tilanteesta taksikuskilta. Kaikille oli annettu runsaat sakot ja sanalliset uhkailut. Osa oli saanut myös fyysistä väkivaltaa. Lentokoneesta alas katsottuamme mietimme, miten niin kaunis saari voi pitää sisällään jotain niin väärää.

Welcome to the hotel California~

Moi :D Nina täs kirjottelee Kaliforniasta, Los Angelesista. Kaverilta saatiin vinkki käyttää Supersaverin lentoja, kun eBookersin lennot hipoivat tonnin luokkaa matkustaessa Roomasta L.A:hin. Joten, saimme lennon, josta jouduimme maksamaan 754,53/henkilö. Jouduimme kerran laskeutumaan Berliinin lentokentälle ja viettämään yön siellä, mutta ei voi mitään :) lopulta kumminkin päästiin tänne enkelten kaupunkiin!

Tuommoinen kuva napattiin äkkiä Hollywood-kyltistä, kun ajelimme taksilla ohitse.

Hotellin varauksessa luotimme jälleen kerran Trivagon palveluihin ja saimmekin upean huoneen vain 79€! Ja jälleen mikä tärkeintä, siellä on ilmainen wifi :D yksi tärkeimmistä perusteista valitessamme hotellia.

Olemme täällä torstaista sunnuntaihin ja maanantaina suuntaamme nokat Karibialle, tarkemmin sanottuna Barbadokselle.

Huoneessa oli keittiö :D saimme itse tehdä aamupalamme ja ruokamme joka ikinen päivä..

Sängyt olivat erittäin leveät ja pehmeät... mutta eikös Amerikka olekin äärimmäisyyksien maa? ;)

Siellä oli jopa kuntoilualue... tässä on nyt vain pukuhuoneesta kuva, mutta ei voi mitään, emme saaneet kantaa kameroita kun olimme kuntoilemassa...

Ai niin ja hotellin nimi oli Extendet Stay America Los Angeles - LAX

Kello oli niin paljon, että päätimme mennä suoraa päätä nukkumaan, käytyämme ensin tietenkin kaupassa täydentämässä ruokavarastoja ja tehtyämme iltapalaksi kaneliomenapiirakkaa (tai oikeastaan minä tein, Maria tutkaili nähtävyysesitteitä ja tulevia elokuvia).. Syömisen lomassa keskustelimme siitä, mitä tekisimme seuraavana päivänä ja päätimme, että menemme The Impossiblen ensi-iltaan, joka alkaa puoli kahdentoista aikoihin yöllä. Että meillä oli sitten koko seuraava päivä aikaa etsiä mekot ja tutkailla nähtävyyksiä. BTW, Maria oli ihana, hän valitsi sellaisen leffan, jossa yksi lempinäyttelijöistäni on pääosassa <3 eli Ewan McGregor..

Rakastuin heti ensimmäiseksi tuohon mekkoon ja ostin sen 657,88 dollarilla (kallis, mutta täytyyhän minun sijoittaa lempinäyttelijäni elokuvan ensi-iltaan! Ja vain 523 euroissa..). Marian oli hieman hankalampi etsiä mekkoa, mutta lopulta löysimme hänellekin (397,50 dollaria eli 316 euroa maksavan) mekon.. eri kaupasta XD joo, kiersimme ainakin 15 kauppaa kolmen neljän tunnin aikana sovitellen ilta-asuja...

Mariankin mekko on kyllä melko upea <3

Onnistuimme tuhlaamaan vielä koruihin, esimerkiksi minulle tuli tällaiset:

Ja Marialle tällaiset:

Eli nyt olimme sitten hyvin varustautuneita (minä ainakin..) Ewanin näkemiseen.. ööh, siis elffasta puhumattakaan!

Emme me tietenkään shoppailleet koko päivää. Kävimme hotellilla syömässä vielä parit piirakan palat ja pohdimme samalla nähtävyyksiä. Lopulta päätimme mennä kuuluisuuksien kotikulmille, eli Beverly Hillsiin, Bel Airiin ja Venice Beachille chillailemaan ja ottamaan kuvia.

Beverly Hillsistä...

Bel Airista.. ja seuraavaksi Venice Beachille <3

Ja sitten nappasimme taas taksin lennosta ja kiiruhdimme hotellille valmistautumaan ensi-iltaan.

Hahah, oli pakko ottaa taksin sisältä kuva :)

Itse elokuva alkoi kylläkin silloin 23.30, mutta varsinainen vastaanotto alkoi jo klo 21.00. Tapasimme mm. Ewanin itse ja hänen vastanäyttelijänsä Naomi Wattsin. Minua kyllä kiinnosti vain ja ainoastaan Ewan XD

 



Kyllä, nappasin erittäin monta kuvaa Ewanista, mutta laitoin vain yhden... :/ tuskin kukaan olisi kovinkaan mielissään, jos n. 9/10 tästä päivityksestä sisältäisi ainoastaan Ewanin kuvia...

Los Angelesissa asuu noin neljä miljoonaa ihmistä, ja sitä ympäröivällä alueella n. 17,8 miljoonaa. Tästä johtuen kaupungin väkiluku onkin Yhdysvaltojen toiseksi suurin, New Yorkin jälkeen. Los Angelesissa maanjäristykset ovat melko yleisiä, viimeisin iso maanjäristys oli vuonna 1994. Sitä ennen isoja järistyksiä tapahtui vuosina 1987 ja 1971, eli välissä on aina suunnilleen vuosikymmen.
Los Angelesissa vallitsee välimerellinen ilmasto (nautimme kovasti)

Kaupungissa oli koko ajan kauhea kaaos, liikenne oli suunnilleen 24/7 täysin tukossa. Julkista liikennettä löytyy jonkin verran, mutta n. 85% liikenteestä oli henkilöautoja.

Kaupungin tärkein ala on viihdeala ja Hollywood. Muita tärkeitä liikealoja ovat finanssiala, telekommunikaatio, lakiala, turismi (jee, kuulumme johonkin alaan <3 ), lääketeollisuus ja kuljetusala (pienoinen ihme...?)

Ikävä kyllä, kaikki huvi loppuu aikanaan ja meidänkin oli aika lähteä :( joten suuntasimme Los Angelesin kansainväliselle lentokentälle (LAXiin) ja nousimme koneeseen.

Rooman ruokakulttuuri ja historia

Monarchin lento Lontoon Lutonin lentokentältä kohti Rooman Fiumicinoa (toiselta nimetään Leonardo Da Vincin kansainvälinen lentokenttä) lähti torstaina kello 15 ja laskeutui perille 18.35 paikallista aikaa, eli tunnin Lontoota edessä, mutta tunnin Suomea jäljessä. Lento oli halvin mitä löysimme, 94,99 puntaa. Koneesta sateiseen Fiumicon lentokentälle ulos astuttuamme harmiksemme huomasimme, että olimme valinneet juuri sateiset päivät Ikuisessa kaupungissa vierailuun, sillä myös seuraavaksi päiväksi oli luvattu sadetta. Syyskuu tosin tilastojen mukaan myös on Rooman sateisin kuukausi. Fiumicinon lentokentältä pääsimme 35 minuutissa junalla Rooman keskustaan.

Kello oli jo sen verran, että päätimme käyttää illan roomalaisen ruokakulttuurin tutkimiseen, ruoka kun on kaikki kaikessa italialaisille, ja suunnata syömään. Sääkin antoi sille hyvät mahdollisuudet. Kello oli jo lähes 20 ja oli italialaisten normaali aika syödä illallista. Matalan budjetin omistavien, kuten meidän, kannattaa Roomassa illalla 18-21 aikaan etsiskellä Aperitivo-noutopöytiä. 5-7€ drinkin ostaneena voi vapaasti hakea noutopöydästä erilaisia kylmiä ja kuumia ruokia, jotka vaihtelevat paikasta ja illasta riippuen. Koska ravintolassa oli noutopöytä, ei 5-10% palvelutippiä tarvinnut jättää.

Tämän ravintolan noutopöydästä löytyi myös muutamia nimen omaan Roomalle tyypillisä ruokia sekä muita italialaisia ruokia:

Carciofi alla romana – Artisokkaa roomalaisittain

Fiori di Zucca fritti – Kesäkurpitsan kukkaa upporasvassa paistettuna. Kyllä, kukkasia upporasvassa paistettuina.

Insalate caprese - Tuoretta mozzarellaa kypsien tomaattien ja tuoreen basilikan kanssa.

Prosciutto e melone - Kinkkua ja melonia.

Vatsat täysinä päätimme lähteä hotellillemme valmistautumaan seuraavaan päivään. 2 yötä hotellissa nimeltään Il Castelletto maksoi meiltä 93 €. Aamiainen ja ilmainen wifi kuuluu hintaan. Huoneessa oli myös televisio. 

Seuraava aamu:

Aamiainen ei normaalisti ole italialaisessa kulttuurissa tärkeää, mutta me nautimme hotellilla normaalin aamupalan. Säätiedotuksesta huolimatta sää olikin selkeä ja lämmin! Lähdimme heti liikkeelle kuuluisille nähtävyyksille välttääksemme suurimmat turistiruuhkat. Matkustaminen paikallisilla on halpaa Roomassa, lippu maksaa vain euron. Silti väkilukuun suhteutettuna Italiassa on enemmän autoja kuin missään muussa EU:n jäsenvaltiossa lukuunottamatta Luxemburgia. Kävimme ennen lähtöä pienessä kaupassa ostamassa juotavaa valmiiksi, ennen siestaa, jota viettää jopa neljäsosa Italian väestöstä. Se osa italialaisista elättää itse itsensä pienyrittäjyydellä. Työttömyys on Italiassa huipussaan, 10% ja 15-24 vuotiasta jopa 35 % on työttömiä! Mutta siis. Siesta sulkee kaupat Italiassa puolilta päivin muutamaksi tunniksi. 1,5 l limu maksoi vain 1,30€.

Vanha italialainen sanonta kuuluu: Dolce fare niente, joka suomennettuna tarkoittaa: Makeaa on olla tekemättä mitään.  Siesta sulkee kaupat Italiassa puolilta päivin muutamaksi tunniksi. 1,5 l limu maksoi vain 1,30€.

Lähdimme kohti Rooman historiallista osaa ja seitsemää kukkulaa. Kaduilla kävellessä sai olla todella tarkkana, sillä Italiassa liikennekäyttäytyminen on täysin toista kuin Suomessa. Nopeudet ovat kovia, turvavälit olemattomia eikä kuljettajan ratkaisuista koskaan voi olla täysin varma. Kun vielä autoja on paljon ja liikennesääntöjen noudattaminen on heikkoa, on ihme ettei jääty auton alle ja se olikin muuten monta kertaa lähellä, kun kuljettaja yhtäkkiä päätti, että lähteekin ajamaan.

Me päästiin kuitenkin ehjin nahjoin perille. Pääsy Colosseumiin, Palanitus-kukkulalle ja Forum Romanumiin maksoi yhteensä 12 euroa.

80 vuotta ajanlaskun jälkeen valmistunut - ei enää niin hienossa kunnossa oleva - Colosseum.

Palatinus-kukkula on tärkein Rooman kukkuloista, sillä legendan mukaan naarassusi imetti siellä Romulusta ja Remusta, jotka myöhemmin perustivat Rooman kaupungin. 

Forum Romanum on alue, jonka ympärille muinainen Rooma kehittyi. . 

Puolen päivän aikoihin päätimme italialaisten tapaan pitää lounastauon. Italialaisille ruokailu on niin tärkeää, että lounaat venyvät tuntien mittaiseksi. Me mentiin oikeaan italialaiseen pizzeriaan syömään pizzaa. Oikea italialainen pizza ei saa olla kolmea millimetriä paksumpi. Sitä pitää paistaa todella kuumassa tammella lämmitetyssä uunissa, 485 asteessa 60-90 sekuntia. Tämä oikea Pizza Napoletana on saanut EU:n tuotesuojan. Otimme Pizza Margheritat (6€, pizzerioissa ei tavallisesti ole palvelurahaa) jotka on nimetty Italian kuningattaren mukaan. 

Jälkiruoaksi ostimme kadun varresta käsintehdyt italialaiset jäätelöt, gelatot. Makuvaihtoehtoja oli niin monta, että olisi tehnyt mieli maistaa kaikkia!

Menimme niin monen muun turistin tapaan istuskelemaan ja syömään jäätelömme Espanjalaisille portaille, jotka ovat peräisin 1700-luvun alkupuolelta ja ovat edelleen Euroopan pisimmät ja leveimmät portaat. 

Siesta alkoi olla ohitse ja halasimme päästä ostelemaan matkamuistoja. Italiassa on vaikea löytää suuria täyden palvelun tavarataloja ja paikallinen tapa onkin hankkia eri asiat niille omistautuneista erikoisliikkeistä, joiden löytäminen vie aikaa. Erikoisliikkeiden määrä kuitenkin heijastuu työn laatuun. Pienissä erikoisliikkeissa palvelutasokin on tosin usein huomattavan hyvä. Käsityötä ja erikoisosaamista vaativien pienpalveluiden kuten räätälien, puuseppien ja pesuloiden hinta-laatusuhde on usein erinomainen. Italialaiset tekevät ruokaostoksensakin edelleen usein paikallisessa kivijalkakaupassa. Olimme nyt Piazza di Spagna-aukiolla, ja sen laidalta ja liepeiltä löytyy huomattava määrä kaupungin hienoimpia putiikkeja.

Nina tuki mukavia pienyrittäjiä ostamalla muutamia koruja. Kaikki eivät puhuneet englantia montaakaan sanaa, mutta elekielelläkin pärjättiin.

Seuraavaksi suuntasimme Rooman ulkopuolelle katakombeihin. Vierailimme suurimmassa katakombissa San Callistossa ja kiertelimme siellä englanninkielisen oppaan kanssa. Ihan hyvin siitä puheesta sai selvää, vaikka jossain vaiheessa haittasikin sen italialainen korostus... Opas selitti, että katakombit ovat maanalaisia hautausmaita, jotka ovat peräisin kristinuskon ensimmäisiltä vuosisadoilta. Rooman katakombit ovat kuuluisimpia. Vanhimmat niistä ovat peräisin 100-luvulta jaa. Katakombissa on useimmiten pääkäytävä, josta erkanee suorassa kulmassa sivukäytäviä, jotka taas on myöhemmin liitetty toisiinsa pääkäytävän suuntaisilla tunneleilla. Koska tilaa oli yleensä niukasti, käytäväkerroksia saattoi olla viisikin päällekkäin Siellä täällä katakombien pimeissä sokkeloissa on suurehkoja hautakammioita (cibicula), joihin on haudattu monta polvea saman suvun jäseniä. Uskonnolliset piirtokirjoitukset, kalan ja ankkurin kaltaiset kristilliset symbolit ja herkin vedoin maalatut kuvat Aadamista ja Eevasta, Lasaruksen henkiin herättämisestä ja muista Raamatun tapahtumista luovat seinille lämpöä ja väriä. Ne osoittavat, että haudat olivat uskonnollisesti tärkeitä paikkoja ja niitä hoidettiin huolellisesti. 

Lähdimme takaisin Roomaan ja pian löysimme itsemme aivan toisesta valtiosta, Vatikaanista. Harvoin sitä toiseen maahan pääsee kävelemällä muutaman kilometrin. Tuossa pienessä kaupungissa asuu vain hieman yli 800 ihmistä, joilla 400 on Vatikaanin kansalaisuus. Vatikaanilla ei ole poliittista tai sosiaalista valtaa. Infrastruktuuriltaan ja taloudeltaan se on täysin sidoksissa naapuriinsa Italiaan. 

Illallisen jälkeen kävimme vielä heittämässä lantit Trevin suihkulähteeseen. 

Trevin suihkulähteeseen liittyy uskomus: jos Roomassa vieraileva heittää kolikon suihkulähteeseen, hän palaa kaupunkiin takaisin. Kuka tietää.